2015-03-29

Rokotehuolta Tanskan maalla

Tanskassa on hätä. Helsingin Sanomien uutisen mukaan Tanska tutkii HPV-rokotteen mahdollisia haittoja, sillä sen epäillään aiheuttaneen vakavia sivuvaikutuksia.

Kohu nousi, kun paikallinen TV2 lähetti menneellä viikolla dokumentin, jonka mukaan sadoille nuorille tytöille on koitunut rokotteesta vakavia sivuvaikutuksia – osa tytöistä on joutunut lopettamaan koulunkäynnin ja istuu pyörätuolissa.

Toisessa HS-artikkelissa haastatellun THL:n Hanna Nohynekin mukaan Suomessa poikkeavia haittavaikutuksia ei toistaiseksi ole havaittu. Puolitoista vuotta sitten aloitettujen nuorten tyttöjen rokotusten jälkeen haittaepäilyjä on ilmoitettu kaikkiaan 158, niistä 26 vakavia. Suomessa rokotteita on annettu 84 000 tytölle vuodessa.

On hyvä huomata heti kärkeen, että Suomen rokoteohjelmassa käytetään kahdelta HPV-muodolta (HPV-16 ja HPV-18) suojaavaa Cervarix-rokotetta, kun taas Tanskassa käytössä on toisen valmistajan, hiukan laajemman suojan antava Gardasil-rokote. Tanskan mahdolliset tulokset eivät siis aivan sellaisenaan yleistyisi Suomeen, vaikka epäilykset vahvistuisivatkin.

Kummassakaan HS:n jutussa ei juurikaan tarjota kontekstia, joten yritetään. Politiken-lehden mukaan rokote on Tanskassa annettu noin puolelle miljoonalle nuorelle tytölle. Dokumentin epäilykset koskevat siis ehkä promillea rokotetuista. On myös hyvä huomata, että kyse on tosiaan epäilyistä, ei vahvistetuista sivuvaikutustapauksista.

Samaisen artikkelin mukaan Tanskassa:

  • 370 naista vuodessa sairastuu kohdunkaulansyöpään
  • Kohdunkaulansyöpään kuolee sata naista vuodessa, ja
  • 6 000 naista operoidaan syövän esiasteiden takia.

Suomessa luvut ovat pienempiä mutta suhde on sama: vuosittain syöpätapauksia on noin 150 ja syöpään kuolee viitisenkymmentä naista vuodessa. Meikäläisiä pieniä lukuja selittää valtakunnallinen papa-seulontajärjestelmä.

Rokote ei tietenkään ole täydellinen: HPV-tyypit 16 ja 18 aiheuttavat arvioiden mukaan 70 prosenttia kohdunkaulansyövistä (ja on merkittävä tekijä myös koko liudassa muita, harvinaisempia syöpätyyppejä) eikä rokote varmastikaan estä näitä kaikkia. Siitä huolimatta puhutaan suhteellisen merkittävästä pudotuksesta syöpätapausten määrissä. Lisäksi säästytään muultakin kiusalta: Gardasil suojaa tehokkaasti myös kahdelta genitaalisyyliä aiheuttavalta virusmuodolta.

Tästä voi sitten lähteä arvottamaan, kumpi on vakavampaa: epäilyt sivuvaikutuksista vai todennetut kuolemantapaukset, syövät ja tuhannet leikkaukset. Samalla kannattaa muistaa, että leikkaukset saattavat johtaa komplikaatioihin, ja onnistunutkin hoito voi vaatia esimerkiksi kohdun poistamista. Rokotteen onnistumisesta on vaikea tehdä tunteisiin vetoavaa tv-dokumenttia – kameran eteen ei voi marssittaa ihmisiä, jotka eivät saaneet syöpää rokotteen ansiosta.

Sen sijaan on helppo tehdä dokumentti nuorista tytöistä, joilla on terveydellisiä ongelmia. On houkuttelevaa liittää siihen epäilys vaietusta salaisuudesta, julkishallinnon mokasta. Ajallinen yhteys ei kuitenkaan tarkoita syy-seuraussuhdetta, eikä edes se ajallinen yhteys ole välttämättä todellinen: ihmismieli on tehokas löytämään yhteyksiä sieltäkin, mistä niitä ei löydy.

Karu tosiasia on, että rokottaminen on tilastomatematiikkaa, jota ihmiset eivät yleensä ymmärrä. Siinä suojaudutaan potentiaaliselta haitalta, kun taas sivuvaikutus on toteutunut haitta. Kukaan ei oleta kuluvansa siihen 0,4 prosenttiin naisista, jotka kohdunkaulansyöpään sairastuvat. Näitä naisia on kuitenkin edelleen se 150–160 vuodessa.

P.S. Politikenin toinen artikkeli tietää kertoa, että toistaiseksi 108 potilasta on hakenut korvauksia sivuvaikutusten takia. Näistä 88 on käsitelty, ja niistä kolme on todettu rokotteesta johtuvaksi. Haastatellun Karen-Inger Bastin mukaan useilla potilailla on ollut oireita jo ennen rokotetta, ja korvaushakemuksissa on ollut mukana muun muassa olkapään sijoiltaan meno ja diabetes.

P.P.S. En ihan ymmärrä, miksi Helsingin Sanomat katsoo tarpeelliseksi julkaista sisällöttämän säikyttelyuutisen, vaikka sitä sitten paikataankin toisen jutun asiantuntijahaastatteluilla. Kummassakaan itse Tanskan tilannetta ei käsitellä juuri muuten kuin kohudokumentin sisällön kautta. Miksi näin?

2015-03-24

Puuhastelua sääntelyn varjolla

Long Play julkaisi viime viikolla Ilkka Kariston kommentin kokoomusministeri Sanni Grahn-Laasosen 13.3. eduskuntaryhmille luovuttamaan puolueiden yhteisen sääntelyryhmän raporttiin. Kuten Karisto toteaa, paperissa on paljon hyvää, ja typeristä säännöistä kannattaa päästä eroon, mutta sääntelyä ei voi käsitellä yhtenä monoliittina. Kaiken sääntelyn poistaminen ei ole hyvästä, eivätkä kaikki ole merkitykseltään samalla tasolla.

Kävin itsekin pikaisesti läpi raportin tulokset, ja ensimmäinen herännyt kysymys oli: mitä ryhmä varsinaisesti teki? Lista lähtee tietenkin suomalaisten lempilapsesta, alkoholista. Alkoholilakiin ja asetuksiin liittyen ehdotetaan seuraavaa:

  • Poistettava vähittäiskaupasta valmistustaparajoite (käymisteitse).
  • Pienpanimotuotteita myytävä suoraan panimolta, pienpanimon raja 20 miljoonaa litraa.
  • Tilayrittäjien saatava myydä liköörejä tilalta.
  • Maaseudun yrittäjyyttä haittaavat typeryydet pois.
  • Sääntely pois – varsinkin aamuisin.
  • Alkoholia saatava myydä silloin, kun myyvä liike on auki.
  • Ulkoilmatapahtumien anniskeluun vapauksia.
  • Todistuksella anniskelupaikan vastaavan hoitajan pätevyydestä saisi suoraan anniskeluoikeudet sellaiseen toimitilaan joka täyttää anniskelupaikalle asetetut kriteerit.
  • Vastaavan hoitajan työkokemusvaatimus lyhennettävä nykyisestä kahdesta vuodesta puoleen vuoteen
  • Poistettava erilliset A-, B- ja C -anniskelulupien koulutusvaatimukset ja säädettävä, että anniskelupassi on riittävä osaamisvaatimus kaikissa em. tapauksissa.
  • Pienpanimoiden tulisi saada myydä tuotteitaan juuri sellaisina millaisiksi ne on tehty 0-15% vapaasti ulos myymälästään. Lisäksi ulosmyyntioikeus tulisi sallia myös viinitilalikööreille.
  • Ravintoloiden aukioloajat tulee vapauttaa ja anniskeluoikeuksien ehtoja lieventää.
  • Sallittava ravintoloille vapaat aukiolot.

Jos lista tuntuu itseään toistavalta, se johtunee siitä, että se on sitä. Kansalaiset saivat ehdottaa sääntelyn purkukohteita Ota kantaa -foorumilla, ja Grahn-Laasosen tiedotteen mukaan ehdotukset luovutettiin eduskuntaryhmille sellaisinaan. Suodattamattoman listan tuuttaaminen eteenpäin herättää kysymyksen koko harjoituksen mielekkyydestä. Valtiovarainministeriölle osoitetut ehdotukset on itse asiassa listattu kahteen kertaan; ehkäpä edes sääntelytyöryhmä ei vaivautunut lukemaan taulukkoa?

Arviot toteuttamiskelpoisuudesta vaihtelevat hurjasti. Osassa kysymyksiä ehdotuksen vaikutuksia pohditaan, osassa mietitään jopa epäsuoria vaikutuksia. Osassa, kuten alkoholia koskevissa kysymyksissä, vastaus on yhden sanan Kyllä; kun alkoholisääntelyä perustellaan kansanterveydellä, tuntuu erikoiselta, että tätä aspektia ei käsitellä dokumentissa sanallakaan. Esimerkiksi itsehoitolääkkeiden tuomista päivittäistavarakauppaan sen sijaan varovasti vastustetaan – sinällään mielestäni varsin asiallisesti – nimenomaan kansanterveydellä: lääkkeiden käytön ja saatavuuden lisääntymisen ei pitäisi olla itsetarkoitus.

Grahn-Laasonen toivoo tiedotteessaan, että listaa käytettäisiin pohjana jatkotyölle tulevassa eduskunnassa, ja että kansalaisilla olisi jatkossakin mahdollisuus kertoa näkemyksensä mahdollisimman suoraan. Lista ja sen käsittely kuitenkin osaltaan paljastavat ongelman: ehdotuksia on helppo heittää, mutta niiden perkaaminen vaatii työtä, ja vaikutusten todellinen arvioiminen kasvattaa vielä työmäärää moninkertaisesti. Kun vain mikroskooppinen osa tuosta työstä on tehty, on sääntelytyöryhmää vaikea väittää menestykseksi.

P.S. Siitä valtiovarainministeriöstä: ilmeisesti eduskunnan kesälaitumet kutsuivat sen verran äänekkäästi, että VM:n kommentit verotusehdotuksiin eivät ehtineet muiden kanssa samaan taulukkoon vaan luovutettiin erillisenä dokumenttina...

P.P.S. Otin vapauden muokata raporttitaulukosta html-version. Ei se kaunis ole, mutta hiukan alkuperäistä PDF:ää lukukelpoisempi kuitenkin ja sisältää myös valtiovarainministeriön verotuskommentit.

2015-03-12

Mistä toimiva eduskunta?

Tällä viikolla on puhuttu kovasti paperittomien terveyspalveluista. Pääsi nimittäin käymään niin, että Kari Rajamäki (sd) aloitti viikkonsa ehdottamalla lapsille ja raskaana oleville naisille tarjottavia terveyspalveluja koskevan lakiehdotuksen jättämistä pöydälle. Koska eduskunta on juuri lopettelemassa valtiopäiviä, käytännössä pöydälle jättäminen tarkoittaa, että lakiehdotus raukeaa – niin kuin kaikki eduskunnan vaihtuessa kesken jääneet asiat. Oman puolueen ministerin, Susanna Huovisen (sd) valmisteleman, koko hallituksen hyväksymän ja parin valiokunnan läpi käyneen aloitteen torppaaminen hallituspuolueen edustajan toimesta herätti hiukan närää SDP:n leirissä.

Itseäni koko tilanne hämmentää. En ota kantaa siihen, onko aloite hyvin vain huonosti valmisteltu – oletan, että se ei olisi mennyt jokaisesta käsittelyvaiheesta läpi, jos se olisi niin kelvoton kuin Rajamäki väittää, mutta se ei ole oleellista. En vain voi käsittää sitä, miten kaksi kansanedustajaa – Rajamäki ja pöydälle jättämistä kannattanut Hanna Mäntylä (ps) – voi tuosta vaan, täysistunnossa, tehdä tyhjäksi enemmistöhallituksen valmistaman ja kannattaman lakiesityksen.

Uutisissa puhutaan herrasmiessopimuksista. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman (sd) toteaa, että jos Rajamäen aikeista olisi tiedetty, olisi paikalla ollut vastaesityksen tekijä ja kannattaja. Arvon epelit siellä Arkadianmäellä, tämä on kuulkaas aivan turhaa jossittelua.

Toistan vielä: asiaa käsiteltiin täysistunnossa. Siinä isossa salissa, johon mahtuu 200 kansanedustajaa ja vähän yleisöäkin. Vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto vaati SDP:ltä selitystä. Itse vaatisin Vihreiltä selitystä, missä olivat heidän edustajansa, kun Rajamäki esityksensä teki? Täysistunnon pöytäkirjaan on merkitty 22 edustajaa poissaoleviksi, mutta tämä ei ilmeisestikään tarkoita, että salissa olisi ollut 178 edustajaa. Se on ainakin selvää, että siellä ei ollut yhtäkään niin oma-aloitteista lakiehdotuksen kannattajaa, että lapa olisi noussut pystyyn hyllytysehdotusta vastustamaan. Mitä tämä kertoo kansanedustajista? Koko järjestelmästä?

Näkemyksestäni paljastunee aika nopeasti, että en edes teeskentele tietäväni, miten eduskunnassa toimitaan. Tämän ja monien muiden tapausten perusteella järjenvastaisesti on aika vahva veikkaus. Jos hallituksen esityksen eteneminen perustuu herrasmiessopimukseen, jonka rikkomalla yksikin edustaja voi estää lain voimaantulon, meillä on ongelma. Jos kansakunnan ylimpien päättäjien kädet ovat niin sidotut, että yhden edustajan yllättävään sooloiluun ei kyetä reagoimaan, meillä on vähän isompi ongelma.

Tilanne kertoo osaltaan myös siitä, millaista teatteria eduskunnan toiminta on. Ilmeisesti tyypillinen asiainkulku tosiaan on, että puhemies juttelee mukavia tyhjälle salille, koputtelee välillä nuijaa ja lopulta todetaan kansan tahdon tapahtuneen. Jos luotetaan sanattomaan sopimukseen, että kukaan ei kaada hallituksen esitystä prosessikikkailulla, tehdään siitä sitten ihan oikea sopimus: jätetään tällaiset turhat manööverit pois ja käytetään sekin aika johonkin hyödylliseen.

Jos tätä teatteria kuitenkin halutaan jatkaa, niin... Ylen uutisessa Backman toteaa, että hallituspuolueet salipäivystävät viimeisissä istunnoissa, jotta vastaavaa ei enää pääse tapahtumaan. Minulla on parempi idea: mitäpä jos tekisitte työtänne ja olisitte siellä salissa niin kuin toimenkuvaan kuuluu.

P.S. Jäykkyyden ja herrasmiessopimusten valitulla linjalla jatketaan, kun puhemiehistö ei kutsu koolle ylimääräistä istuntoa lakialoitteen käsittelemiseksi. Olisihan se perin surkeaa, jos joutuisi tekemään töitä.

P.P.S. Twitterissä tiedettiin kertoa istuntosalin kokoonpanosta seuraavaa:


Puhutaan siis vaalikauden viimeisestä istuntoviikosta. Tekemistä kuulemma riittää, ja eduskunta pitääkin tällä viikolla kaksi ylimääräistä istuntoa lakiruuhkan purkamiseksi. Ja nyt ollaan tilanteessa, jossa lakia käsiteltäessä salissa on pari kourallista edustajia ja kokonaiset kaksi hallituspuolueiden edustajaa. Carl Haglundin (rkp) mukaan Eduskunnan uskottavuus on vaakalaudalla ja Rajamäen käyttäytyminen oli pettymys. Kyllä uskottavuus meni jo aikaa sitten, ja pettymyksen pitäisi olla paljon Rajamäen käytöstä laajempaa.

2015-03-01

Demokratiaa (mutta vain tietyillä ehdoilla)



Helsingin Sanomissa kerrottiin viime viikolla ruotsalaisesta patsaskiistasta. Växjön kunnassa on pohdittu, onko asiallista pystyttää patsasta, jossa hurjistunut nainen näyttää lyövän jotakuta käsilaukulla.

Tarkemmin sanoen kyseinen hurjistunut nainen oli Danuta Danielsson, ja lyönnin kohteena oli uusnatsien mielenosoitukseen osallistunut kuulapää. Paikallinen keskustapoliitikko kyseenalaisti patsaan: En voi ottaa kontolleni sitä, että tämä nainen kohtaa eri tavalla ajattelevat ihmiset lyömäaseella, kättä pidemmällä.

Helsingin Sanomien uutinen oli hyvin patsasta puolustava, ja uutisen kirjoittanut Pirkko Kotirinta intoutui kirjoittamaan aiheesta myös lauantaiesseen. Essee keskittyy Danielssoniin henkilönä, mutta samalla se myös toistaa käsityksen Danielssonista siviilirohkeuden ikonina ja onnistuu vieläpä tekemään jonkinlaisen rinnastuksen presidentti Tarja Haloseen.

Ruotsalaista keskustapoliitikkoa syytettiin uutisessa kontekstin puutteesta, joten lainataan tähän hiukan kontekstia:

Mielenosoituksessa, josta valokuva otettiin, pieni joukko [Nordiska rikspartiet -] puolueen jäseniä osoitti mieltään kuolemanleirien puolesta.

Mielenosoitus sai puolalaissyntyisen Danuta Danielssonin (1948–1988) pois tolaltaan osittain epäilemättä siksi, että hänen äitinsä kärsi keskitysleireillä toisen maailmansodan aikana.

Tätä taustaa vasten ajatus siitä, että Danuta Danielsson olisi kohtaamassa eri tavalla ajattelevat ihmiset lyömäase kädessään tuntuu vähintäänkin oudolta.

Miten Danielssonin siviilirohkeus siis ilmeni? Kuvan ja kuvauksen perusteella hän kävi mielenosoitukseen osallistuneen uusnatsin kimppuun käyttäen kättä pidempää ja hyökkäämällä takaapäin. Uusnatsien esittämät ajatukset saattavat olla vastenmielisiä ja Danielssonilla erityisen vahva syy natsismin vastustamiseen, mutta kuvaus erilaisten ajatusten kohtaamisesta lyömäase kädessä vaikuttaa hyvinkin paikkansapitävältä.

Lainataan vielä esseetä:

Saa­ma­ni pa­lau­te oli sa­man­hen­kis­tä, veis­tos­ta tu­ke­vaa. To­sin eräs lu­ki­ja pa­hek­sui uu­tis­ta: On jok­seen­kin kä­sit­tä­mä­tön­tä, jos HS:n toi­mi­tus pi­tää täl­lais­ta po­liit­tis­ta vä­ki­val­taa ihan­noi­ta­va­na sen vä­häi­ses­tä mää­räs­tä huo­li­mat­ta. Kir­joit­ta­ja tul­kit­si yk­si­se­lit­tei­ses­ti, et­tä kä­si­lauk­ku on lyö­mäa­se.

Täl­lai­nen kir­joit­te­lu pu­dot­taa poh­jan täy­sin esim. Pri­de-kul­kuee­seen koh­dis­tu­van hy­vin tuo­mit­ta­van vä­ki­val­lan tuo­mit­se­mi­sel­ta, säh­kö­pos­ti jat­kui.

Teh­dään nyt he­ti sel­väk­si: En to­del­la­kaan puo­lus­ta vä­ki­val­taa. Mut­ta en myös­kään pi­dä kä­si­lauk­kua asee­na.

(En­kä myös­kään oi­kein ym­mär­rä kuo­le­man­lei­re­jä puo­lus­ta­van nat­si­mie­len­osoi­tuk­sen ja su­vait­se­vai­suut­ta puo­lus­ta­van Pri­de-mie­le­no­soi­tuk­sen rin­nas­ta­mis­ta.)

Lukijan palautteessa ei ole kyse mielenosoituksen aiheesta tai iskun mittakaavasta vaan periaatteesta: hyökkäyksestä lailliseen mielenosoitukseen osallistuvan marssijan kimppuun. Växjön uusnatsismi saattaa aiheuttaa inhoa, mutta ei sen silti pitäisi estää abstraktia ajattelua.

Jos tilanne olisi päinvastainen, Helsingin Sanomissa ei pohdittaisi, onko käsilaukku ase. Sitä ei myöskään pidettäisi väkivallan vastaisena symbolina, kuten patsaan tehnyt taiteilija Susanna Arwin muotoili. Tosiasia on, että Danielsson piti uusnatsien ajatuksia niin kauhistuttavina että päätti käydä fyysisesti sen esittäjien kimppuun. Se, että väkivalta sattui osumaan yhteiskunnallisesti hyväksyttävään kohteeseen, ei varsinaisesti muuta tilannetta: Danielssonin hyökkäyksen selittely ja sen glorifioiminen siviilirohkeudeksi on nimenomaan väkivallan puolustamista.

Olen eri mieltä kanssasi, mutta olen valmis kuolemaan sen puolesta, että sinulla on oikeus sanoa se.

Voltaire

Kyse ei ole uusnatseista. Kyse on siitä, että vapaassa, demokraattisessa yhteiskunnassa saa esittää myös epämiellyttäviä ajatuksia. Noam Chomskyn sanoin: Jos kannatat sananvapautta, se tarkoittaa erityisesti sananvapautta sinulle vastenmielisille näkökulmille.

Kyse on yleisestä kokoontumisoikeudesta, sananvapaudesta, poliittisen toiminnan ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojasta. Tällaisten asioiden luulisi olevan tärkeitä toimittajallekin, erityisesti viimeaikaisten Ranskan ja Tanskan iskujen jälkimainingeissa. Mutta niinhän se on, että tasa-arvoisessa yhteiskunnassakin toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

P.S. Växjön sankaroinnista tulee mieleen viime lokakuussa uutiskynnyksen ylittäneet Suomen Vastarintaliikkeen Helsingin katuja kiertäneet turvapartiot. Natsihtavan järjestön partioiden kimppuun kävi ainakin kertaalleen ylpeyttä uhkuvat antifasistit. En ihan keksi, miksi antifasistinen oman käden oikeus olisi hyväksyttävämpää kuin fasistinen.

P.P.S. Otsikko on lainaa Ismo Alangolta.