2015-01-29

Jätteen määrä ja rikkinäinen puhelin

Eilispäivänä vietin pienimuotoista lepohetkeä Twitterissä, kun silmiini osui vihreiden varapuheenjohtaja Anne Blandin tweetti:


Intuitio väittäisi lukeman olevan uskomaton. Tämähän tarkoittaisi, että yli puoli vuotta kestävät kestokulutushyödykkeet – pääosin vaikkapa kaikki autot, huonekalut, viihde-elektroniikka, ... – biojäte ja kaikenlainen kierrätys muodostaisivat vain kaksi prosenttia siitä, mitä kotiin kuljetetaan. Niinpä lausahdin epäilyni ääneen, pyysin lähdettä ja tavallaan sainkin:

Tarkkaan ottaen julkaisun nimi on Strateginen vastuullisuus: 20 esimerkkiä keskisuurista yrityksistä, Sitran Demos Helsingiltä tilaama selvitys, jossa keskityttiin edelläkävijäyrityksiin, jotka ovat tehneet merkittäviä vastuullisuusvalintoja bisneslähtöisesti. Julkaisu on vapaasti ladattavissa.

Mitä tutkimuksessa sitten sanotaan kaatopaikalle päätyvästä tavarasta? Tutkimuksen puolesta ei yhtään mitään: raportti kertoo tarinoita vastuullisuudesta eri muodoissa esimerkiksi globaalina kilpailutekijänä. Kaatopaikat kuitenkin esiintyvät julkaisussa, sillä yksi yrityksistä, ZenRobotics, kehittää tekoälykästä jätteenkäsittelyjärjestelmää. Sieltä löytyy myös lainauksen lähde:

Maailman raaka-ainepulaa harva asiantuntija kyseenalaistaa. Joitain metalleja, kuten kromia ja platinaa löytyy nykyään erittäin niukasti ja niiden hinta on noussut 2000-luvun aikana moninkertaiseksi. Ongelmaan on puututtu kehittämällä entistä vähemmän raaka-aineita tarvitsevia tuotteita – saadaan aikaiseksi enemmän vähemmällä. 98 prosenttia siitä, mitä kaupasta ostetaan joutuu puolen vuoden kuluessa kaatopaikalle, [Jufo] Peltomaa sanoo. Poimitaan nyt hyvänen aika ne hyvät tavarat sieltä pois!

ZenRoboticsin toiminta perustuu siihen, että tuotteen arvoketjun mielletään jatkuvan jätteenkäsittelyyn ja tehdään ketjun loppupäästä yhtä tehokas kuin alkupäästä.

Kyse on siis ZenRoboticsin markkinointiväittämästä.

Alkulähteille

Peltomaan lausahdus löytyy myös ZenRoboticsin omilta sivuilta, jossa sille on annettu lähde: Paul Hawkenin, Amory Lovinsin ja L. Hunter Lovinsin kirja Natural Capitalism.

Natural Capitalism on siitä mukava teos, että se on vapaasti ladattavissa verkossa. Mikäli oikein selailin, aiheen kannalta olennainen osuus on neljäs luku, Making the World (PDF), jossa sanotaan seuraavasti:

In short, the whole concept of industry’s dependence on ever faster once-through flow of materials from depletion to pollution is turning from a hallmark of progress into a nagging signal of uncompetitiveness. [...] only one percent of the total North American materials flow ends up in, and is still being used within, products six months after their sale. That roughly one percent materials efficiency is looking more and more like a vast business opportunity.

Kirjassa ei siis puhuta pelkästään kotiin kannetusta, vaan kyse on tuotteiden koko elinkaaresta alkaen raaka-aineiden hankinnasta. Toisin sanoen: kun ostat iPhonen, itse puhelin saattaa olla käytössä vuosia, mutta jäteprosentti on hurja, koska siihen lasketaan mukaan myös vaikkapa lantaanikaivoksen hukkakivi, kuljetuskaluston pakokaasut sekä jätteeksi päätyvä pakkausmateriaali. Tällä matematiikalla vain yksi prosentti kaikesta materiaalista päättyy lopputuotteisiin.

Näin siis 15 vuotta sitten julkaistussa kirjassa esitetty väite päätyi ensin markkinointimateriaaliin ja sai sitten Sitran sädekehän. Samalla väitteen kohde vaihtui tuotantoketjun hukkamateriaalista yksittäisten kuluttajien kotitalousjätteeksi, ja loppusijoituspaikkakin yleisestä luontoon päästämisestä kaatopaikaksi.

Kierrätys on kannatettava asia, jätteiden hyötykäyttö peijoonin loistava ja tarpeellinen tavoite, ZenRobotics kunnianhimoinen firma ja Twitter hankala media. Siitä huolimatta olisi kivaa, jos hyviä asioita pyrittäisiin edistämään iskulauseilla, jotka pitävät paikkansa.

P.S. Pitääkö kirjan väite paikkaansa? Ei mitään käryä; kirjassa tuolle ei ole merkitty lähdettä, enkä pienellä googlellakaan tuollaisia lukemia löytänyt. World Resources Instituten Material Flows in The United States: A Physical Accounting of the U.S. Industrial Economy (PDF) arvioi materiaalikulutusta tietyillä teollisuuden aloilla ja aineilla. Sen mukaan vuonna 2000 Yhdysvaltain kokonaismateriaalikulutus oli noin 23,7 miljardia tonnia ja jätettä muodostui kaikkiaan 18,5 miljardia tonnia. Luvut ovat valtavia eikä kyseessä varmasti ole koko totuus, mutta ollaan kuitenkin suhteellisen kaukana yhden prosentin hyötysuhteesta.

2015-01-20

Ruokakorivertailua

Helsingin Sanomat julkaisi tänään uutisen, jonka mukaan Lidl pesi kilpailijansa ruokakorivertailussa. Tässähän ei sinällään ole mitään uutta, niinhän tuo Lidl on tupannut tekemään vertailussa jos toisessakin. Aloitetaan heti kärkeen lainauksella:

Tavoitteena oli kerätä mahdollisimman samansisältöiset ruokakassit. Tavoite ei täysin toteutunut, sillä samoja tuotteita ei löytynyt kaikista kaupoista.

Hinnat eivät ole täysin vertailukelpoisia.

Tavoite ei toteutunut, hinnat eivät ole täysin vertailukelpoisia, mutta päätitte sitten kuitenkin tehdä jutun, jossa Lidl pesee kilpailijansa.

Itseäni alkoi aavistuksen verran kismittää, kuinka Lidlin tuotteista kolmannes on jotain muuta kuin ruokakoriin määriteltyä, toisin sanoen kaupan omia tuotteita. Niinpä ajattelin nopeasti pukata kasaan oman taulukon samasta korista, jossa tuotteet on valkattu joko Lidlistä löytyviksi (esim. oluena Lapin Kulta Sandelsin sijaan), tai jos Lidlissä on käytetty kaupan omaa tuotetta, käytetään myös S-ryhmässä vastaavaa Kotimaista- tai Rainbow-tuotetta. Tuolloin taulukko näyttää tältä:

  Prisma Malmi Lidl Malmi Prisma Kaleva
Appelsiini(täys)mehu 1l 1.29 0.69 0.75
Rasvaton maito 1 l 0.65 0.78 0.65
Tomaatti(rasia) 6 kpl 500g 1.29 1.90 1.29
(Suomalainen) kurkku 400 g 1.26 1.28 1.28
Banaani 700 g 0.83 0.83 0.90
Oltermanni-juusto 17%, 900g 4.95 5.27 4.95
Becel-margariini 400g 1.99 1.99 2.09
Riisimuro 375g 1.94 2.02 1.94
Kanafile 4 kpl 450g 6.18 4.49 6.18
Jauheliha 400g 1.99 2.89 1.99
Tuore basilika ruukussa 1.89 1.49 1.89
Spagetti 500g 0.79 0.44 0.89
Vaasan Ruispalat 6 kpl 1.15 1.15 1.39
Juhla Mokka suodatinjauhatus 3.79 3.69 3.79
Cola 1,5l 1.36 0.96 1.45
Lapin Kulta 8 x 0,33l 11.44 11.44 11.52
Findus Classic Wok-vihannes 500g 2.29 2.59 2.29
Ässä Mix-karkkipussi 200g 1.55 1.55 1.77
Sensodyne (Gentle) Whitening 75 ml 2.59 2.59 2.59
Elvital Shampoo 250ml 2.89 2.89 2.89
Yhteensä 52.11 50.93 52.48
Lidl halvempi 2.27% 0.00% 2.96%

Lidlin Lauri Sipponen valitteli aiemmassa Helsingin Sanomien uutisessa, kuinka S-ryhmän hinnat vaihtelevat alueittain ja liikkeittäin. Syystä tai toisesta HS ei katsonut tarpeelliseksi mitenkään varmentaa näitä Sipposen mukaan merkittäviäkin eroja vaikkapa S-ryhmältä. Minä kuitenkin nohevana poikana lisäsin hintavertailuun Kalevan Prisman Tampereelta.

Analyyshiä

Aivan aluksi on todettava, että tämäkin vertailu on tietenkin vain suuntaa-antava. En usko, että minulla on koskaan ollut tämänkaltaista ruokakoria, ja ainut syy sen käytölle on, että nämä tuotteet olivat HS:n listalla; koska Lidlin nettisivut ovat tietosisällöltään perin köyhät, en lähtenyt rakentamaan kokonaan uutta koria.

Toinen tietosisällöltään köyhä heikko lenkki vertailussa on HS:n listaus. Mitä mahtaa olla Valio tuoremehu, ja onko Lidlin Fairbone siihen verrattavaa tavaraa? Entä onko toimittaja mahtanut koskaan käydä jauheliha-hyllyllä katsomassa, kuinka monta kymmentä tuotevaihtoehtoa tuon yleisnimikkeen alta löytyy? Sama pätee moneen muuhunkin nimikkeeseen.

Paremman tiedon puutteessa arvasin, joten Valion tuoremehu vaihtui appelsiinitäysmehuksi (joita Prismassa on Rainbow-nimikkeellä tarjolla kaksi; Malmilla haaviin osui vain kalliimpaa, Kalevassa oli myynnissä toinen, edullisempi purnukka). Prisman valikoimasta jauhelihaksi valikoitu Kotimaista-sarjan sika-nauta, ja Kanafile on 400 gramman paketti Kotimaista-broilerifilettä höystettynä kertoimella, jotta hinta on vertailukelpoinen Lidlin (oletettavasti) 450 gramman paketin kanssa. Ässä Mixin hinta Malmilla on HS:n taulukosta, Kalevan Prisma puolestaan on laskettu valikoimasta löytyvän 180 gramman pussin mukaan. Spagetti on Prismassa Rainbow-täysjyväspagettia, Lidlissä sitä mitä HS:n tiimi on koriinsa kerännyt.

Näillä eväillä Helsingin Sanomien vertailussa ollut kahdeksan euron ero Malmin Prisman ja Lidlin välillä kutistuukin euroksi. Prismojen hinnoissa on tosiaan eroa, mutta ainakin näissä tuotteissa puhutaan ennemmin senteistä kuin edes euroista.

Mitä ei huomioitu

Kun hinta lasketaan kaupan merkkien mukaan, herää tietenkin aina kysymys laadusta. S-ryhmän X-tra kilpailee puhtaasti hinnalla, Rainbow yrittää pitää ainakin jonkinlaista tasoa, ja Kotimaista on nimensä mukaisesti kotimaista. Ensimmäisen pudotin kokonaan vertailusta, mutta tämän pidemmälle en lähde kaupan merkkejä arvottamaan – on kyse sitten Lidlistä, K-kaupasta tai S-ryhmästä, tuotevalikoimasta löytyy varmasti niin hyviä kuin huonojakin tuotteita, ja tässä tarvotaan sangen syvälle makuasioiden maailmaan. Yksi asia kuitenkin on selvä: merkkituotteessa maksetaan aina myös merkistä, ja jos sitä ei oteta huomioon, Lidl saa ansaitsematonta etua.

En ota vertailussa huomioon myöskään Lidlin ilmoitettuja tämänpäiväisiä hinnanalennuksia. Olisin ottanut, jos kaupalla olisi hinnat verkossa, mutta niin kauan, kun sieltä löytyy vain tarjouslehtiä, olen tyytyväinen Helsingin Sanomien tekemään työhön. Vastapainoksi vertailussa ei oteta huomioon myöskään S-bonuksen vaikutusta. Sen määrä riippuu luonnollisesti ostosten määrästä, omista tottumuksista ja keskitysinnokkuudesta, joten todetaan vain, että se voi parhaimmillaan olla merkittävä.

Henkilökohtaisella tasolla todettakoon, että en ole tainnut koskaan tehdä yhtäkään kauppareissua, jossa olisin selvinnyt pelkästään Lidlissä käymällä. Perheeni tarpeet ja Lidlin valikoima eivät selvästikään kohtaa, sillä vaikka en ole turhan tarkka merkin suhteen, en vain parhaalla tahdollakaan saa omaa henkilökohtaista koriani kasattua Lidlin tuotteista. Useampaa kauppaa käyttämällä ja tarjouksia metsästämällä epäilemättä saa ruokakuluja pudotettua merkittävästikin, mutta itse en päivittäistavaroissa jaksa tuohon optimointiin yleensä lähteä.

HS:n tuloksista

Jutun leipätekstissä on mukana hiukan hämärä lause:

Malmin Lidlissä ruokakassin hinnaksi tuli alle 30 euroa, kun hinta seuraavaksi edullisimmassa kaupassa oli selvästi kalliimpi.

Ilmeisesti Hesarilla on nyt ollut jotain ihan muuta ruokakassissa kuin nuo jutussa listatut tuotteet. Omien laskelmieni mukaan nimittäin Lidl on kyllä halvin, mutta ostoskorin hinnaksi tulee 52,08 euroa. Ettei nyt vaan olisi käynyt niin, että taulukkoon siirrettäessä toimittajalla on jäänyt huomaamatta, että taulukkolaskentaohjelma ei laske summaan mukaan niitä soluja, joissa hinnan perässä on huomautuksia – Lidlillä näitä riittää, ja tällä tapaa väärin laskettuna ruokakorin hinnaksi tosiaan tulee 28,75 euroa.

Ruokakorivertailut ovat aina jossain määrin ongelmallisia, ja Helsingin Sanomat listaa jutussaan sinällään asiallisesti niitä ongelmakohtia. Väittäisin kuitenkin, että valmistelulla ja huolellisuudella vertailusta olisi saanut ainakin jollain tasolla mielekkään. Nyt jutusta jää hutiloinnin maku.

P.S. Tosiaan, S-ryhmä taitaa olla kauppaketjuista ainut, jonka hinnat on verkossa. Foodie.fi tarjoaa syvänäkymän oman lähikaupan valikoimiin, ei muuta kuin tekemään omaa vertailua.

P.P.S. Räikein esimerkki siitä valmistelun tarpeesta: miksi ihmeessä juttuun on valittu hammastahnaksi Colgate Whitening, jota ei löydy suurimmasta osasta vertailun kaupoista?

P.P.P.S. Päivitys 13:40. Tihrustettuani paperilehteä kävi ilmi, että muun hyvän lisäksi Hesarin nettitaulukossa on shampoon hinta ilmeisesti väärin. Korjattu.