2014-10-31

Linkkejä Suomen Terveysjärjestölle

Yleisradio esitti perjantaina 24.10. A-studion otsikolla Luontaishoitajien ja energiaterapeuttien suut tukkoon? Otsikon mukaisesti ohjelmassa käsiteltiin sitä, miten vaihtoehtohoitoja pitäisi esittää mediassa vai pitäisikö niistä jopa vaieta. Jaakko Loikkasen juontamassa ohjelmassa olivat keskustelemassa kirjailija Tiina Raevaara, toimittaja Ulla Järvi, lääkäri Tapani Kiminkinen sekä homeopaatti Merja Lindström.

Puolessa tunnissa ei kovin syvälle päästä, ja keskustelu oli paikoitellen ehkä hivenen asenteellista, joten ei liene ihme, että vaihtoehtohoitojen puolesta puhuvan Suomen terveysjärjestö -yhdistyksen puheenjohtaja Lindström koki tulleensa kaltoin kohdelluksi. Tiistaina hän julkaisikin yhdistyksen sivulla kirjoituksen, jossa hän kertoo, mitä jäi kertomatta.

Sivulla hän viittaa muun muassa WHO:n perinteishoitostrategiaan (PDF). En lähde käymään tuota läpi: WHO ainakin esittelyssä haluaa yhdistää vaihtoehtohoidot yleiseen terveydenhuoltoon, ja heti, kun nuo hoidot todistetaan toimiviksi, kannatan asiaa lämpimästi. Todettakoon kuitenkin, että esimerkiksi Skotlannissa valtio maksoi viime vuonna homeopaattiselle 1,3 miljoonaa puntaa 355 potilaan hoitamisesta. Melko iso summa hoidolle, jonka toimivuudesta ei ole todisteita eikä vaikutusmekanismissa ole varsinaisesti järkeä.

Vaan hupsis pupsis, Lindström mainitsi A-studiossa todisteita vaihtoehtohoitojen toimivuudesta olevan vaikka kuinka, ja STJ:n sivuilla oleva artikkeli listaakin tutkimuksia, joita Lindström olisi halunnut esitellä. Koska olen kaiken kaikkiaan perin joviaali heppu, ajattelin laajentaa linkkilistaa. Seuraavassa siis käsiteltyjä aiheita, linkkejä ja pohdintaa.

Ubikinonin terveysvaikutuksia ei saa mainostaa, vaikka se on todettu tehokkaaksi sydänpotilaiden hoidossa.
Madmani et al (The Cochrane Library): Coenzyme Q10 for heart failure. Loppupäätelmä: arvioidut tutkimukset ovat liian pieniä, puutteellisia ja vaihtelevia.
Larry Husten (Forbes): Interpretations Differ Over Study Of Coenzyme Q10 In Heart Failure: artikkeli käsittelee juuri STJ:n mainitsemaa Q-Symbio-tutkimusta ja sen ongelmia.
Molemmat artikkelit on julkaistu ennen kuin STJ:n viittaama artikkeli, mikä ei ole varsinaisesti ihme, koska Q-Symbio-paperi näyttää tulleen ulos tässä kuussa. Vaikka artikkeli siis todettaisiin päteväksi, ihan näin nopeasti ei lupaa terveysvaikutusmainoksiin heltiä.
Kuuban leptospiroosi-homeopatiatutkimus: annettiin homeopaattinen rokote, joka vähensi leptospiroosin esiintymistä.
Peter Lipson (Science Based Medicine): Homeoprophylaxis: An idea whose time has come—and gone ja A P Gaylard: Much ado about nothing
Ennaltaehkäisevää hoitoa annettiin tiettyjen alueiden koko väestölle ja verrattiin sitä muuhun Kuubaan. Jos tautia esiintyisi tasaisesti kaikkialla homma olisi semi-ok, mutta niin ei ole, ja ajallinenkin esiintyvyys vaihtelee reilusti. Lisäksi tehoa arvioitiin ajallisesti käyttäen tarkemmin kuvaamatonta ennustemallia, jota testattiin 2000–2004 -datalla, mutta jo 2005–2007 -data käyttäytyi aivan eri tavalla. Toisin sanoen todellista kontrolliryhmää ei ollut, ja siten hoidon tehoa on vaikea arvioida. Lyhyeen lukemiseen ensimmäinen linkki, perinpohjaisempaan perkaukseen jälkimmäinen.
Kroonisesti sairaat ovat tyytyväisiä homeopaattiseen hoitoon: Witt et al (BMC Public Health): How healthy are chronically ill patients after eight years of homeopathic treatment? – Results from a long term observational study

Tutkimuksesta siis nostetaan esiin asiakkaiden tyytyväisyys homeopaattiseen hoitoon.

Voitaisiin myös nostaa se, että yleisimmät sairaudet olivat heinänuha, pääkipu, atooppinen ihottuma ja lasten toistuvat tulehdukset – kaikki vaivoja, joiden vakavuus vaihtelee ja jopa katoaa ihan ilman hoitoakin.

Tai voitaisiin nostaa esiin se, että asiakkaat saivat käyttää homeopatian rinnalla mitä tahansa hoitoa – myös lääkehoitoa, jota käytti noin 40 % asiakkaista. Tai se, että 26 prosenttia asiakkaista koki, että homeopaatilta ei saanut apua.

Voitaisiin nostaa esiin se, että hoidon tehokkuutta arvioi lähinnä asiakas itse, eikä kontrolliryhmää ollut. Tai se, että todennäköisimmin parani lasten tulehduskierre; ei ihme, niillä on kahdeksan vuoden kuluessa tapana parantua.

Voitaisiin myös nostaa esiin, että tutkijat itsekin tunnustavat, että tässä ei tutkittu homeopatian tehoa, koetun paranemisen taso vaihtelee rajusti, plaseboefektiä tai muita vaikuttavia tekijöitä ei voitu tai edes haluttu kontrolloida, muiden hoitojen vaikutusta ei voi erottaa eikä edes arvioida.

Mutta ei. 40 % potilaista oli hoitoon tyytyväisiä, joten mennään sillä.

Pycnogenolin (männynkuoriuutteen?) käyttö kuukautiskipuihin.
Esitetyn tutkimuksen mukaan uute toimii siis vaikeisiin kuukausikipuihin. Tutkimus näyttää asiaa tuntemattoman korvaan melko suppealta, mutta voi hyvin toimiakin – niin yllättävää kuin se onkin, luonnosta ihan oikeasti löytyy tehokkaita aineita.
Heitetään kuitenkin ilmaan Cochrane-arvio Pycnogenolin käytöstä kroonisiin sairauksiin, Schoonees et al: Pycnogenol® (extract of French maritime pine bark) for the treatment of chronic disorders: tutkimukset pieniä ja vaihtelevia, tarvitaan laadukkaita tutkimuksia ennen kuin voi tehdä päätelmiä mihinkään suuntaan. STJ:n mainitsemasta tutkimuksesta pääsen lukemaan ainoastaan abstraktin, mutta saattaa olla, että mainittu tutkimus menisi samaan laariin.

Suomen Terveysjärjestö saa kaikin mokomin lisätä antamani linkit katsaukseensa.

P.S. Esimerkiksi Liinan blogissa on osittain ihan paikallaan olevaakin kritiikkiä. Liinan esittämät tutkimukset vahvistavat sitä, että jos ei muuta, potilaat kaipaavat ainakin enemmän kädestä pitämistä; potilaan kohtaamisessa lääketieteellä on aivan varmasti parantamisen varaa.

Samaan aikaan on kuitenkin todettava, että Liinan näkemys vaihtoehtohoidoistakin on aika ruusuinen. Ei siitä ole kuin pari kuukautta, kun ihan kotimainen homeopaatti Satu Järvilehto tarjoili homeopaattista ennaltaehkäisyä ebolaa vastaan. Tuohon hoitoon tarttuminen on oikeasti vaarallista.

2014-10-29

Väitteitä maidosta

Päivän kuuma perna on uutinen ruotsalaistutkimuksesta, jonka mukaan maito ei suojaakaan osteoporoosilta, ja itse asiassa runsas maidon juonti saattaa johtaa ennenaikaiseen hautaan.

En ole kahlannut koko tutkimusta läpi, mutta pikaisena huomiona todettakoon, että vaikutuksia havaittiin siis lähinnä naisissa – miesten luunmurtumiin tai kuolemiin maidolla ei ollut kovin merkittävää vaikutusta. Lisäksi kyse oli nimenomaan maidon juonnista: esimerkiksi hapatetuilla maitotuotteilla ja juustoilla havaittiin olevan päinvastaisia, siis positiivisia vaikutuksia.

Ei siis ihme, että tutkijaryhmä toivoo kokeiden toisintamista ennen kuin lähdetään rukkaamaan ravintosuosituksia. Ei myöskään ihme, että Kemikaalicocktail kirjoitti välittömästi aiheesta.

Unohdetaan kuitenkin hetkeksi itse tutkimus ja tarkastellaan muutamia useilla foorumeilla tämänkin uutisen yhteydessä esitettyjä väitteitä.

Maito ei kuulu normaaliin ruokavalioon

Aivan ensiksi pitäisi määritellä, mikä on normaali. Wikipedia tietää kertoa, että vuonna 2011 maitoa tuotettiin maailmanlaajuisesti 730 miljoonaa tonnia ja maitotuotteita käyttää yli kuusi miljardia ihmistä. Maitoa alettiin käyttää ravintona suurin piirtein 10 000 vuotta sitten.

Normaali ei siis viittaa yleisyyteen, sillä lähes koko maailman väestö käyttää maitotuotteita. Se ei viittaa myöskään ikään, sillä maitoa on käytetty pitkään. Maidon juonti on hiukan harvinaisempaa, mutta sitäkin harrastaa ainakin jossain mittakaavassa vähintään koko läntinen maailma.

Saman argumentin variaatio on väite, jonka mukaan maito on tarkoitettu vasikan, ei ihmisen juomaksi. Aivan totta. Samoin omenat ovat vain omenapuun väline siemeniensä levittämiseen, hunaja on mehiläisten henkilökohtaiseen käyttöönsä keräämää, sienet ovat lisääntymistarkoitukseen kyhättyjä itiöinstallaatioita ja kananmunista ei uskalla edes puhua. Harva ihmisen käyttämä ravintoaine on alunperin nimenomaan ihmisen nautittavaksi tarkoitettu.

Vaikka kokonaan oman postauksensa voisi tehdä erilaisista maidon korvikkeista. Soija-, kaura- ja riisimaidot eivät nekään liene osa normaalia ruokavaliota, ei liioin chiasiemenhyytelö.

Kyse on teollisesta maidosta

Teollinen maito viittaa naturalistiseen kuvitelmaan, jonka mukaan luonto osaa homman ja esimerkiksi homogenointi tekee maidolle jotain peruuttamattoman tuhoisaa. Perusteina tälle on yleensä anekdootteja, sillä syystä tai toisesta tutkimuksissa näitä tuhoisia elementtejä ei yleisesti ottaen ole havaittu. Olen kirjoittanut aiheesta pari kertaa aiemminkin.

Siinä mielessä tässä voi olla perää, että koska happamilla maitotuotteilla havaittiin positiivisia vaikutuksia, voisi ajatella bakteerikannan vaikuttavan tulokseen. Tutkimus ei tähän ota kantaa, ja toisaalta hapatusprosessi on sekin teollinen ja kontrolloitu, kun taas raakamaidon bakteerit ovat sitä, mitä tilalla sattuu elämään – vaikkapa yersiniaa.

Sinällään vitsikkäästi ruotsalaistutkimuksen voi tulkita niinkin, että maidon juojien pitäisi suosia nimenomaan teollisia maitoja. Tutkijat nimittäin spekuloivat ennenaikaisten kuolemien johtuvan ainakin jossain määrin laktoosista, jota taas meikäläisissä viimeisen päälle prosessoiduissa vähälaktoosisissa ja laktoosittomissa tuotteissa ei ole nimeksikään.

Suomessa juodaan maailman eniten maitoa ja johdamme osteoporoositilastoja

Tämä väite on yleinen, mutta en oikein löytänyt sille sen paremmin järkevää lähdettä kuin perusteitakaan. Suomessa juodaan kyllä paljon maitoa, mutta niin tehdään myös muissa länsimaissa. Osteoporoosi on valitettavan yleinen, mutta on eri asia, johtuuko se maidon juonnista.

Maa Väkiluku Maidon kulutus
l/hlö
Osteoporoosi-
tapauksia
Luun heikkoudesta
johtuvat murtumat / v
Kreikka 10 8162 86 47,6 640 000 86 000
Belgia 11 198 638 48,9 600 000 80 000
Ranska 66 616 416 52,6 3 480 000 377 000
Saksa 80 219 695 52,6 5 020 000 725 000
Tsekki 10 436 530 56,7 530 000 72 000
Brasilia 202 656 788 57,2 10 000 000
Uusi-Seelanti 4 242 048 65,2 87 000
Yhdysvallat 318 968 000 74,0 10 000 000 1 500 000
Venäjä 143 800 000 76,4 14 000 000
Kanada 33 476 688 77,0 1 400 000
Slovenia 2 061 085 77,6 590 000 16 000
Espanja 46 815 916 80,6 2 450 000 204 000
Tanska 5 639 719 87,2 280 000 66 000
Ruotsi 9 658 301 89,2 520 000 107 000
Iso-Britannia 63 181 775 102,9 3 210 000 536 000
Australia 21 507 707 105,9 2 200 000
Suomi 5 470 828 128,3 400 000 40 000
Irlanti 4 588 252 135,6 300 000
Romania 20 121 641 185,6 590 000 94 000

Koska maailman tilastointikäytännöt vaihtelevat ja osteoporoosin tunnistaminen vaihtelee, löytämäni lukemat ovat melko suurpiirteisiä arvioita. Slovenian ja Uuden-Seelannin luvut ovat jo sen verran epärealistisen suuria, että graafeista ne pudotin pois, taulukosta ne voi edelleen lukea.

Näyttää kuitenkin siltä, että ainakaan länsimaissa aivan päivänselvää yhteyttä osteoporoosin ja maidon juonnin välillä ei ole, ei myöskään maidon ja luun heikkoudesta johtuvien murtumien välillä. Aasian maista ei juuri ole tietoa, mutta Osteoporoosisäätiön mukaan osteoporoosi on siellä massiivisen alidiagnosoitu sairaus. Lähi-itää ja Afrikkaa puolestaan vaivaa riisitauti.

Ennakoivana huomiona myös todettakoon, että nk. A2-maidon mallimaat Uusi-Seelanti ja Australia tarjoavat nihkeästi dataa, mutta ne numerot, mitä sieltä on saatavissa, ovat isompia kuin Suomessa. Tämän hyvin epätieteellisen analyysin perusteella kyytönmaidolla ei siis meikäläisiä luita pelasteta.

Ehkä on jossain määrin syytä hyväksyä, että osteoporoosi on muun ohella myös elintasosairaus. Kalsiumin lisäksi tarvitaan vähintäänkin D-vitamiinia ja liikuntaa, ja varsinkin jälkimmäisestä on monessa länsimaassa puutetta.

Tästä muuten päästään lievällä aasinsillalla taas ruotsalaistutkimuksen suuntaan: Suomen tavoin Ruotsissakin maitoon lisätään D-vitamiinia, mutta en aivan saanut varmuutta, koska tuo käytäntö on aloitettu. Suomessa D-vitamiinia on lisätty maitoon vuodesta 2003. Mahtaako tuolla olla vaikutusta tulevien sukupolvien luuntiheyteen?

Maidonjuonti on maitoteollisuuden salajuoni

Tätä ajatusta on hetkittäin varovaisesti ehdotellut muun muassa Yle. Aikajana ei kuitenkaan oikein täsmää: jos maitoa on juotu kymmenen tuhatta vuotta, idea lienee saanut alkunsa piirun verran ennen teollisuutta tai salaliittoja.

Maailman maitoteollisuus makaa sellaisissa maissa kuin Sveitsi, Ranska, Uusi-Seelanti, Tanska, Saksa, USA, Japani... Osa maista on innokkaita maidonjuojia, osa vähemmän innokkaita, Valio ei vaikuttajien listalle mahdu. Maito ja terveys ry:n mukaan maidon kulutus on pudonnut alle puoleen 1950-luvulta. Jos kyse on teollisuuden lobbauksesta, se on tehnyt jo vuosikymmenien ajan kelvotonta työtä.

Esitänkin varovasti vaihtoehtoisen hypoteesin: mitäpä jos maitoteollisuus ei luonut maidonjuontia, vaan juonti loi teollisuuden? Euroopassa on ollut lypsykelpoisia kotieläimiä, ja perimään on pesiytynyt kohtalainen laktoosinsieto, joten ei liene ihme, että maitoa on päädytty käyttämään ravintona. Teollisuus syntyi siinä samalla, kun teollistuminen ylipäätään eteni ja väestö alkoi valua kaupunkeihin.

Ei ole mitenkään yllättävää, että ravintosuosituksissa tarjotaan aineita, joita yleisesti tuotetaan. Toki mukana on poliittinen aspekti, mutta se on myös käytännöllistä: jos tuote on ennestään tuttu ja se sattuu vielä olemaan terveellistä, suositusten noudattaminen on peijoonin paljon helpompaa kuin kokonaan uuden ainesosan esittely.

Saattaa olla, että Michaëlssonin ja kumppaneiden tutkimus pitää paikkansa ja maidon juontia on syytä hillitä. Voi olla, että maitorasva lisää kakkostyypin diabeteksen esiintymistä. Kummankaan tutkimuksen tekijät eivät edes itse ota kovin vahvaa kantaa asiaan, mutta saa niiden pohjalle toki henkilökohtaisen ruokavalionsa perustaa. On kuitenkin väsyttävää lukea jokaisen uutisen yhteydestä vuodesta toiseen toistuvat, perusteettomat kommentit maidonjuonnin paheellisuudesta.

P.S. Yksi vitsikkäimmistä maidonkorvikkeista on Muufri. Muufri on laktoositonta ja sen voinee luokitella vegaaniseksi, mutta geenimanipuloituun hiivaan perustuva valmistusprosessi saattaa aiheuttaa hiukan toisenlaisia nikotuksia.

P.P.S. Helsingin Sanomien tutkimusta koskevassa uutisessa on oikaisu: Toisin kuin alkuperäisestä uutisen otsikosta saattoi ymmärtää, maidonkulutuksella ei ole tutkimuksen mukaan vaikutusta luunmurtumien riskiin. Väärinymmärryksen vaara oli tosiaan olemassa, sillä alkuperäinen otsikko kuului: Tutkimus: Runsas maidonjuonti saattaa jopa lisätä luunmurtumia.

2014-10-20

Valintoja kaupan hyllyltä

Eilen tuli vastaan kirjoitus sokerista lapsille suunnatuissa elintarvikkeissa, ja sitä lueskellessani tuli sitten mieleen, miten itsekin nykyään kyylään tuoteselosteita melko tarkkaan.

Pääasiallisesti katselen sokeri- ja suolapitoisuuksia sekä valmistusmaata, mutta välillä tulee vastaan muutakin. Tässäpä siis joitakin huomioita.

Arlan rahkaisa jogurtti
Rahkaisa jogurtti on pehmeää, täyteläistä... ja valmistettu suomalaisesta ja ruotsalaisesta maidosta. Voin ilomielin ostaa vaikkapa ruotsalaisia juustoja, koskapa esimerkiksi Skånen suunnalla tunnutaan tekevän kovia (ja suolaisia ;) juustoja, joita ei meiltäpäin juuri löydy. Sen sijaan en keksi yhtään syytä, miksi maitoa tai jogurttia pitäisi laivata Pohjanlahden yli. Korvikkeeksi ei kuitenkaan kelpaa...
Rainbow-jogurtit ja -viilit
Ainakin osa pikkupurkeista tehdään Suomessa suomalaisen ja ruotsalaisen maidon seoksesta, litran tölkeistä moni puolestaan valmistetaan Virossa paikallisesta maidosta, riisiviritykset näyttävät olevan tanskalaisia ja turkkilainen jogurtti tulee tietenkin Saksasta. On siellä puhtaasti kotimaisiakin tuotteita, mutta toistaiseksi koko sarja saa olla pannassa.
Lidlin leivänpäälliset
Jos aikomuksena on laittaa leivän päälle muutakin kuin rasvaa ja ylähuuli, Lidlissä mukana tulee aina reippaasti suolaa. Kaikki kaupan omat merkit tuntuvat olevan voimakassuolaisia; ei tönkkösuolatulla tasolla, mutta sitä lähestyen.
Varrasleivät
Varrasleipä on peijoonin addiktiivista kamaa, jota pitää aina olla kaapissa, ja perinteinen valinta on tietenkin Linkosuo. On kuitenkin jokseenkin vaikea perustella itselleen Linkosuon pakettia, kun vieressä on neljänneksen halvempi Rainbow-varrasleipä – jonka valmistaja on Linkosuo.
Valion Arkimaitojuoma
Kuten nimikin kertoo, tässä tuotteessa maitoa on räplätty sen verran, että sitä ei saa enää kutsua maidoksi. Tarkemmin sanoen proteiinipitoisuus on tasattu – siis tyypillisesti siitä on riipaistu siivu, oletettavasti rahakkaampiin tarkoituksiin. Odotan edelleen ensimmäistä kuluttajaa, joka oikeasti koki tarvitsevansa tätä tuotetta.
Ruokakermat
Eläinrasvat saattavat olla paha asia – vähintäänkin niillä saa rasvasodan aikaiseksi – mutta siitä huolimatta ruokakerma on melko jännittävää tavaraa. En ilmeisesti kuulu kohdeyleisöön, kun koen jotenkin ongelmalliseksi kerman, jota ensin laimennetaan vedellä ja sitten sakeutetaan maissi- ja tapiokatärkkelyksellä.
Pekoni
On se peijooni, kun kotimaasta ei tunnu irtoavan enää edes pekonia. Pouttu laivaa pekoninsa Hollannista, Atrian siat siivutetaan Ruotsissa, HK:n Amerikan pekoni tehdään kotimaisesta lihasta Puolassa. Tulipeista ja X-troista ei viitsi edes puhua.
Päivitys: Yleisövihjeenä sain kuulla, että Pajuniemen luomupekoni valmistetaan Suomessa, ja asia vahvistetaan pari vuotta vanhassa Facebook-päivityksessä. Pajuniemen markkinoinnissa viljellään muotisanoja (luomu, ei natriumglutamaattia, soijaton, GMO-vapaa), joten sitä voi punnita, kuinka paljon hippeilyä on valmis sietämään suomalaisen pekonin saamiseksi.
Snellmanin tuotteet
Snellman on tehnyt ison numeron siitä, että sen liha on GM-vapaata. Viis siitä, että ne eläimet eivät ole geenimanipuloituja muuallakaan. Tai siitä, että näyttöä geenimanipuloidun rehun vaikutuksista ei ole näkynyt; itse asiassa viime kuussa julkaistun laajan katsauksen mukaan GM-rehulla ei ole ollut vaikutusta tuotantoeläinten terveyteen. Snellman vetoaa mainonnallaan ihmisten perusteettomiin pelkoihin ja jatkaa sitä nyt muun muassa työntämällä suoleen lisäaineetonta lenkkiä, joka on maustettu aidolla merisuolalla. Hämäräksi jää, miten tämä aitous ja merellisyys tuotteen maussa tai laadussa ilmenee. Jos vain mahdollista, valitsen aina jonkun muun valmistajan lihaa.
Pakettikoot
Margariinilaatikko on perinteisesti 400 grammaa... Paitsi, jos ostaa esimerkiksi Keijuriinia, jossa samankokoiseen pakettiin onkin isketty rasvaa vain 300 grammaa. Pauligin kahvipaketeissa taas on purujen laadusta riippuen 500 g (Juhlamokka ja kumppanit), 450 g (Presidentti Gold Label) tai 400 g (Parisien). Viimeksi paketteja rinnakkain mallaillessani ulkoinen koko oli aika lailla sama.
Semimaustamattomat lihat
Näitä on ilmaantunut kauppojen hyllyille aivan viime aikoina, esimerkkeinä K-Menu porsaanlihasuikale ja Kotimaista Broilerin fileesuikale. Maustamattomilta näyttävissä lihoissa on mukana vähintäänkin suolaa ja vettä. On huomattavasti helpompi tarjota edullista vaihtoehtoa, jos lihaa onkin paketista vain 85 prosenttia.

Kahta jälkimmäistä voi pitää jo pienimuotoisena huijauksena, jossa käytetään hyväksi kuluttajan tottumuksia; tuotteiden koko, muoto ja ulkonäkö ovat niin tuttuja, että sisältöä ei tule tarkistettua, vaikka nimenomainen tuote olisi ennestään tuntematon.

Noin muuten kyse on lähinnä huomioista, joiden mukaan ainakin osittain navigoin ruokakaupassa asioidessani. En tunne ostoksia tehdessäni suunnatonta isänmaallisuutta, en liioin käytä kaikkialla punaista maitoa ja meijerivoita. Syön iloisesti lisäaineita ja olen vain tyytyväinen, jos teuraseläimestä käytetään viimeisetkin jänteet hyödyksi.

Olen kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että voin tehdä muitakin kuin hinnan tai ruoka-aineallergian sanelemia valintoja. Niinpä syynään valmistusmaan, tarkastelen ainesosia, ärsyynnyn mainoskampanjoista ja lievästä epärehellisyydestä – ja äänestän lompakollani.

P.S. Jos kotimaisen suosiminen kiinnostaa, Helsingin Sanomat kirjoitti elokuussa kotimaiselta tuntuvien tuotteiden valmistusmaista.

P.P.S. Lapsille tuputettavaa sokeria käsitteli taannoin myös Ylen Sanna Ukkola blogikirjoituksessaan Sokerilla kyllästetyt lapset.

Päivitys 20.10.2014 20:05: Lisätty maininta Pajuniemen pekonista.

2014-10-18

Ebolavirus lisää lukijakuntaa

Ebola tulee, viimeinen sammuttakoon valot! Tämä on ainakin Tekniikka & Talouden viesti, kun se päätti julkaista jutun, jonka otsikko on Matemaatikkojen karu päätelmä: Taistelu Ebolaa vastaan on jo hävitty - Sairastuneiden määrä 2-kertaistuu 3 viikon välein. Jos jätetään huomiotta otsikon jäätävän kauhistuttava kirjoitusasu, se on lähes oikeassa: pieleen menee vain päätelmä ja sen tekijät.


Tekniikka & Talous esittelee innovaation: virheelliselläkin kohuotsikolla saa klikkauksia.

Juttu alkaa hyvin – tai tarkemmin sanoen, se onnistuu lainaamaan lähteenä käytettyä Washington Postin artikkelia ainakin osapuilleen oikein. Vetoa lyövistä matemaatikoista Washington Post ei tosin puhu, mutta ensimmäiset isommat virheet ilmaantuvat vasta, kun puhutaan epidemian hillitsemisestä:

[...] Matemaatikot ovat laskeneet, että maailman pelastaminen Ebolalta vaatii kolme lukua: 70, 70 ja 60.

70 tarkoittaa, että niin monta prosenttia kuolleiden Ebola-potilaiden hautajaisista on suoritettava turvallisesti.

70 toisen perään tarkoittaa, että niin monen prosentin sairastuneista pitää päästä hoitoon.

60 tarkoittaa, kuinka monessa päivässä hoitoon pitää päästä.

Luvut on kertonut Ernest Bai Koroma, joka on Sierra Leonen presidentti. Maa tarvitsee kipeästi 750 lääkäriä, 3 000 sairaanhoitajaa, 1 500 hygienistiä ja muuta apua.


Matemaatikkojen karu päätelmä: Taistelu Ebolaa vastaan on jo hävitty - Sairastuneiden määrä 2-kertaistuu 3 viikon välein, Tekniikka & Talous, 17.10.2014

Voi olla, että luvut on laskenut matemaatikko, mutta niiden esitystapa alkuperäisessä uutisessa on hiukan toinen:

[WHO:n apulaispääjohtaja Bruce] Aylward oli saapunut Länsi-Afrikkaan vain muutamia tunteja aikaisemmin. Hän esitti kolme lukua: 70, 70 ja 60. Jotta epidemia saataisiin hallintaan, vähintään 70 prosenttia ebolaviruksen uhreista pitää saada haudattua turvallisesti, ja vähintään 70 prosenttia sairastuneista pitää saada hoitoon [seuraavien] 60 päivän sisällä.


Lukuja ei siis esitellyt Sierra Leonen presidentti vaan WHO:n pomo Bruce Aylward. T&T:n esittämä 60 päivän hoitoonpääsy on yksittäiselle potilaalle täysin merkityksetöntä, sillä siinä vaiheessa sairastunut on tyypillisesti ollut jo kuukauden verran kuopassa. Sen sijaan seuraavan kahden kuukauden aikana pitää päästä tilanteeseen, jossa 70 prosenttia sairastuneista saadaan hoitoon.

WHO:n mukaan Länsi-Afrikassa on todettu yli 8 000 tautitapausta ja 3 865 kuolemaa. Nykyisellä leviämistahdilla tautitapauksia on 1,4 miljoonaa tammikuuhun mennessä.

Lausahdus sinällään pitää paikkansa, mutta se jättää pois äärimmäisen olennaisen jatkon: kyseessä on tasaisen vauhdin taulukolla laskettu ekstrapolaatio alun räjähdysmäisestä kasvusta, kun epidemian hillitsemiseksi ei vielä ollut ehditty tehdä mitään. Vaikka Washington Postin jutussa sinällään maalaillaan synkkää kuvaa Länsi-Afrikan maiden reagointikyvystä, ja vaikka maailmakin liikkuu hitaasti, pyörät kuitenkin pyörivät. Yhdysvallat rakentaa parhaillaan hoitokeskuksia, joilla pyritään hidastamaan taudin leviämistä. Suomikin antaa ebolan vastaiseen taisteluun kymmenen miljoonaa euroa. Jos sillä ei saada minkäänlaista vastausta aikaiseksi seuraavan kolmen kuukauden aikana, ebola ehkä ansaitseekin voittaa.

WP:n artikkeli haastattelee myös Arizonan osavaltion yliopiston matemaattista epidemiologia Gerardo Chowellia, joka laski uutisen alussa mainitun ebolan leviämiskertoimen. Hänen mukaansa leviämiskertoimen saaminen nykyisestä 1,5–2:sta jonnekin 1,2–1,3:n nurkille saattaisi antaa sen verran lisäaikaa, että epidemia saadaan kontrolliin. Tämä on kuitenkin liian optimistista Tekniikka & Talouden uutisessa julkaistavaksi.

Ehkä jutun pahin väärinymmärrys tulee kuitenkin lopussa:

Ebolan itämisaika on yleensä 7–10 päivää, joten sinä aikana ihmiset voivat tietämättään levittää virusta toisiin ihmisiin.

No ei. Ebola on siinä mielessä kiitollinen sairaus, että se leviää vasta, kun tartunnan saaneelle ilmaantuu oireita. Itämisaikana ympäristö on turvassa.

Tämä kyllä sanotaan myös Washington Postin jutussa. Itämisajan ongelma on, että virukselle altistuneiden ihmisten seuraaminen vaatii työtä: koska oireiden ilmaantumiseen saattaa kulua jopa kolme viikkoa, tartunnan saaneiden tunnistaminen on vaikeaa ja vaatii samojen ihmisten toistuvaa seurantaa.

Artikkelissa ilmeisesti oli alunperin enemmänkin virheitä, sillä kommenteissa listataan virheitä ja kehotetaan muun muassa lukemaan WHO:n ebola-sivua. Ei kuitenkaan hätää, sillä jutusta on

14:45 Korjattu muutamia kohtia

Kaiken kaikkiaan siis kyseessä on pelkoa lietsova artikkeli, jonka teho perustuu otsikolle, jolle ei ole pohjaa sekä muutamalle melko oleelliselle väärinymmärrykselle lähdemateriaalista. Tämä kuitenkin näyttää olevan sitä, mitä ihmiset haluavat, sillä kyseessä on Tekniikka & Talouden tämän viikon luetuin ja kuukauden toiseksi luetuin artikkeli. Näin se journalismi kuolee.

P.S. Ebolavirus suositellaan kirjoittamaan pienellä ja yhteen. Tuomas Aivelo kirjoittaa blogissaan, kuinka kielenhuolto saattaa aiheuttaa sekaannuksia.

P.P.S. Jaa että kuka sen päätelmän tekee? Ainakaan alkuperäisestä artikkelista en T&T:n tasoista tappiomielialaa tehnyt, ja jutussa seikkaileva matemaatikkokin on ennustuksissaan ainakin puolittain optimisti. Eiköhän päätelmän tehnyt toimittaja ihan itse.

2014-10-15

Vanhemman valinta

Tänään sekä Savon että Helsingin Sanomissa käsitellään äitiyttä, isyyttä, vanhemmuutta. Aivan ensimmäiseksi suosittelenkin lukemaan Eeva Lankolaisen kolumnin Sata prosenttia kaaosta ja Katja Lahden Äitimyytti kannattaa haastaa lapsen edun takia. Molemmat ovat rautaisia kirjoituksia tärkeästä asiasta. Aihe koskettaa melko läheltä omaa elämää, sillä oma poika on nyt reilun vuoden ikäinen. Nyt viimeistään on aika miettiä kotihoitoa, päivähoitoa, työrytmiä ja lapsen kanssa olemista.

Kirjoitin reilu vuosi sitten siitä, kuinka Kela, työpaikat ja muu yhteiskunta ovat teorian tasolla kovasti huolissaan vanhemmuuden epätasa-arvoisuudesta, mutta käytännössä vanhempia pukataan monilla tahoilla hienovaraisesti perinteisiin rooleihin.

Niin Lahti kuin Lankolainenkin puhuvat siitä tekosyystä, että miesten työelämä ei jousta. Totta kai se joustaa, eihän sillä ole edes vaihtoehtoa: perhevapaiden pitäminen on oikeus, johon työnantajalla ei ole juurikaan vastaansanomista.

Jollakulla ilmeisesti kuitenkin on, sillä vuonna 2013 äidit käyttivät vanhempainrahapäivistä 91 prosenttia (Lähde: Kelan lapsiperhe-etuustilasto). Vaikka äitiysrahaa maksetaankin isäkautta pidempään, on suhdeluku aika synkeä. Vielä piirun synkeämmäksi se muuttuu, kun tarkastellaan kotihoidon tukea – Helsingin Sanomien selvityksen mukaan kotihoidon tuen saajista 94,2 prosenttia on naisia.

Mutta moderni mieshän on kuitenkin kotia hoitava pehmo, eikö vain? No ei aivan niinkään. Tilastokeskuksen Naiset ja miehet Suomessa 2014 -raportin mukaan 1980-lukuun verrattuna kotitöitä tehdään hiukan tasaisemmin, mutta vetovastuu on edelleen selvästi naisilla. Erityisen naispainotteisia ovat perinteiset naisten työt: ruuanlaitto, siivous, ja – niin – lastenhoito.


Kotitöiden jakautuminen naisten ja miesten välillä. Todella tasaiselta näyttää.

Saman tutkimuksen mukaan muuten miesten kiireisintä aikaa on eläkeikä: eniten aikaa kotitöihin käyttävät 65 vuotta täyttäneet. Naisten korkein piikki osuu 25–34-vuotiaisiin, josta lähtien sitten tehdään jatkuvasti kotitöitä enemmän kuin miehet kiireisimmilläänkään. Mahtaakohan kukaan keksiä syytä?

On mieheydessäkin on toki omat haasteensa. Kuten Antti Leikas hiljan kirjoitti, miehen pitää osata kokata ja huoltaa öljypoltin. Vaikka tunnistan ilmiön, käytännössä dilemma esiintyy kuitenkin pitkälti mielikuvatasolla. Miehen malli on ehkä muuttumassa ja elokuvien uroot asettavat uudenlaisia ulkonäköpaineita, mutta yhteiskunnallista painostusta ei todellisuudessa juuri näy. Siinä, missä äideiltä kysellään imetyksestä, päivähoidosta, töihin palaamisesta ja urasuunnitelmista, kukaan ei ole kuluneen vuoden aikana sanallakaan ihmetellyt, miksi minä en ole kotona hoitamassa lasta. Auto- tai keittiöremontin voin nekin huoletta teettää ulkopuolisilla ilman, että kukaan suuremmin kyseenalaistaa miehuuttani. Itseruoskintaa saatan kyllä hetkittäin harrastaa.

Taloudelliset seikat toki saattavat vaikuttaa perheen päätökseen vanhempainvapaiden pitämisestä, mutta kuinka todellinen syy se on? Ihmiset sopeutuvat työttömyyteen, pätkätöihin, pääkaupunkiseudun poskettomiin asuinkustannuksiin, opiskeluun, yksinhuoltajuuteen... On se peijooni, jos parempipalkkaisen vanhemman jääminen lasta hoitamaan on juuri se korsi, joka suomalaisessa perheessä katkaisee kamelin selän.

Ei tilanne oikeasti tietenkään ole lainkaan huono. Sekä isät että äidit viettävät lasten kanssa aikaa, ehkä enemmän kuin koskaan. Lapset ymmärretään kehittyviksi ihmistaimiksi, joiden kehitykselle vanhempien läheisyys ja pysyvyys on ensiarvoisen tärkeää. Nämä ovat juttuja, joita ei vanhoina hyvinä aikoina juuri mietitty. Samaan aikaan paljon on kuitenkin parannettavaa.

Suomi on perhearvojen suhteen hyvin konservatiivinen maa, jossa äitimyytti voi hyvin. Isän osallistuminen perheprojektiin on edelleen vapaaehtoista.


Vuoden vanhemmuuden jälkeen en voi kuin yhtyä Katja Lahden sanoihin. En puhu yhteiskunnasta, vaan itsestäni. Niin edistyksellinen kuin sitä ajatteleekin olevansa, vaivihkaa meidänkin perheessämme on ajauduttu muottiin, jossa äiti hoitaa lasta kotona, kun isä tuo leivän pöytään. Työelämän sijaan oma pää ei jousta; kukaan ei ole estänyt pitämästä lomia.

Ei kyse tietenkään ole siitä, että olisin yksiselitteisesti kieltäytynyt isyyslomasta tai kotiin jäämisestä. Ei myöskään siitä, että vaimo olisi vaatinut jäädä kotiin lasta hoitamaan. Päinvastoin, kaikki on sujunut sulassa sovussa, keskustellen, lähes automaattisesti. Sehän tästä pelottavaa tekeekin.

P.S. Yhdenlaisia kuvauksia työn ja perheen yhdistämisestä voi lukea vaikkapa Yleisradion sivuilta. Kolumni löytyy sekä nais- että miesnäkökulmasta. Molempien vahva marttyyrivivahde lienee sattumaa.