2012-12-20

Verkosta ja oikeuksista

Olen viime aikoina seurannut ristiriitaisin tuntein erinäisiä keskusteluja suomalaisessa sosiaalisessa mediassa. Chisugate sai ihmiset barrikadeille pienen tyttösen ja hänen kannettavansa puolesta. TTVK, tuo patoutuneen vihan pisutolppa, kehtasi käydä viattoman enkelin kimppuun.

Seuraavalla etapilla puolestaan Helsingin Sanomat siirtyi maksumuurin taakse. Niinpä verkkokansa riensi kilpaa virittämään maksumuurin ohittavia kikkoja, ja taisipa joku tehdä somebotinkin; HS:n journalistinen laatu on nykyään niin heikkoa, että sen lukeminen on suorastaan kansalaisoikeus.

Menneellä viikolla Instagram julkaisi uudet käyttöehtonsa ja sai samantien sosiaalisen median vihat päällensä. Hetkeä myöhemmin yhtiö tunnusti virheensä ja tekee kenties muutoksia.

Eilispäivänä eräs lääketieteen opiskelija sitten kirjoitti blogiinsa päivittäisestä elämästään, johon liittyi muun muassa ruumiita. Kirjoitus herätti keskustelua niin yleisössä kuin tiedekunnassakin, ja lopulta kirjoittaja päätyi poistamaan artikkelin. Sensuuria, pentele, sitä pitää vastustaa kaikin keinoin! Vihjaukset välimuisteista uhkasivat jäädä liian hienovaraisiksi, joten kirjoituksen kopio linkitettiin suoraan alkuperäiseen blogiin.

Kerrataanpa. Chisugaten synnytti isä, jolla olisi ollut puolen tusinaa tapaa ohjastaa tyttärensä laillisille apajille. Tilanne päätyi kuitenkin torrentteihin. TTVK:n toiminnassa on ehkä reilustikin kritisoitavaa, mutta itse teossa ei juuri ole puolustettavaa.

Helsingin Sanomat tarjoaa edelleen viisi ilmaista artikkelia viikossa, ja sosiaalisen median linkit ovat nekin vapaata riistaa. Jos lukeminen kuitenkin kilpistyy maksumuuriin, olisi ehkä syytä tunnustaa, että Hesarilla taitaa sittenkin olla aika paljon lukemisen arvoista sisältöä.

Instagramin katsotaan käyttävän asemaansa väärin, kun satojen miljoonien käyttäjien palvelu pyytää oikeutta käyttää ladattuja kuvia kolmannen osapuolen mainonnassa. Huoli on aiheellinen, mutta toisaalta yhtiö antoi käyttäjilleen takaoven: jaloillaan on helppo äänestää ja aikaakin on kuukausi.

Lääketieteen opiskelija puolestaan päätyi käyttämään omaa harkintavaltaansa ja poisti julkaisemansa kirjoituksen. Vaikka kerran nettiin päässyttä sisältöä voi olla vaikea poistaa, linkin julkaiseminen saman blogin kommenteissa on isku vasten kirjoittajan kasvoja.

Ihmiset piratoivat musiikkia ja ohittelevat maksumuureja samaan aikaan kun älähtävät Instagramista, vaikka taustalla ovat täsmälleen samat tekijänoikeudet. Yksittäisen blogaajan päätös sivuutettiin, kun haluttiin puolustaa yhteistä hyvää. Oikeuksien vastapainona pitäisi olla vastuuta, mutta verkossa seuraukset valuvat helposti jollekulle muulle.

2012-12-02

Garmin 3490LMT & Ecoroute HD

Garmin julkaisi alkuvuodesta nipun uusia navigaattoreita. Kuten aiempi huippumalli 3790, myös nämä 3490- ja 3590-mallit on varustettu kapasitiivisella kosketusnäytöllä.

Pitkään harkittuani päädyin hankkimaan vaatimattomiin reitinetsintätarpeisiini 3490LMT:n, pääasiallisesti mallinumeron perään lisättyjen kirjaimien takia. "Lifetime Maps and Traffic" lupaa, että laitteeseen tulee karttapäivityksiä ja Destian TMC-tiedot vähintäänkin maailman tappiin asti.

Toinen merkittävä tekijä Garminin valinnassa oli se, että yhtiö on viimein alkanut innovoida. Navigoinnin lisäksi Garmin tarjoaa myös kytkyjä auton omaan tietojärjestelmään Ecoroute HD -lisälaitteen kautta sekä Android-sovellusta verkkopalvelujen käyttämiseen.

3490LMT on sangen sukkela käyttää. Kuten nykynavigaattoreilla on tapana, käyttäjä voi aloittaa kirjoittamisen, ja laite yrittää arpoa tekstiin sopivia kohteita. Garmin tunnistaa kaupungit, kadut, kaupunginosat, aimo nipun liikkeiden nimiä ja erilaisia nähtävyyksiä. Lähistöllä olevat kohteet tulevat luonnollisesti vastaan päällimmäisinä.

Garminin parhaita puolia on ääniohjaus. Osoitteista Garmin saa selvän lähes täydellisesti, itse tallennetut paikatkin löytyvät pulmitta. Suurimmat ongelmat syntyvät liikkeiden nimistä ja kategoriavalinnoista: mitä enemmän navigaattoria käyttää, sitä selvemmäksi käy, kuinka puutteellinen yrityshaku kuitenkin on. Kohteiden luokittelu puolestaan on sen verran epämääräistä, että kategoriahaku ei aina osu kohdalleen.

Reititys on ripeää mutta suosii oletuksena ehkä turhankin paljon isoja teitä. Esimerkiksi Tampereella kuski ohjataan herkästi käyttämään Hervannan valtaväylää, Teiskontietä tai valtateitä, vaikka piirun verran pienempien katujen kautta matka olisi sekä lyhyempi että nopeampi. TomTomia vaivaavan hiekkatie-efektin kaltaisia reitityksiä ei ainakaan toistaiseksi ole tullut vastaan.

Niin loistavalta kuin 3490LMT käytössä tuntuukin, siinä on kiistatta myös ongelmansa. Suurimmat pulmat liittyvät navigoinnin kustomointiin.

Garminin kartat sisältävät suurten teiden nopeustiedot. Pääreiteiltä sivuun mentäessä käyttäjä voi itse syöttää tiellä voimassa olevan nopeusrajoituksen laitteeseen. Tietojen täydentäminen on kuitenkin täyttä ajanhukkaa; rajoitustiedot katoavat satunnaisesti laitteen käynnistyksessä, karttojen päivityksen yhteydessä, ja ihan muuten vain silloin, kun Garminista tuntuu siltä.

Käytön kannalta isompi ongelma on, että ajan kuluessa navigaattorin reititys alkaa hidastua. Pakasta vedetty 3490LMT hakee reitin kuin reitin parissa sekunnissa, reagoi reitiltä poikkeamiseen välittömällä uudelleenreitityksellä ja on muutenkin perin luotettava kumppani. Muutaman kuukauden käytön jälkeen oltiin kuitenkin tilanteessa, jossa 400 kilometrin matkalle reitin löytämiseen kului lähes tunti. Reitiltä poiketessa edessä oli toinen tunti uudelleenreititystä.

Omassa käytössä syyksi paljastui yksi Garminin myyntiargumenteista. TrafficTrends-toiminto kerää ajettaessa nopeustietoja, tilastoi hidastuksia ja muuttaa niiden perusteella reittiä jopa kellonajan perusteella. Paperilla loistavalta kuulostava ominaisuus on kuitenkin toteutettu ilmeisen kelvottomasti, sillä TrafficTrendsin käytöstä poistaminen palautti navigaattorin reitityksen aiempaan, salamannopeaan kuosiinsa.

Vastaava MyTrends puolestaan seuraa käyttäjän ajamia reittejä ja reitiltä poikkeamisia. Kellonajan ja viikonpäivän perusteella se sitten alkaa ehdotella toistuvia reittejä: esimerkiksi aamulla autoon istahtaessa tie vie todennäköisesti työpaikalle, ja niinpä Garmin ehdottaa sitä kohteeksi. Jos kuski sitkeästi käyttää jotain muuta kuin navin ehdottamaa reittiä, Garmin mukautuu tilanteeseen ja priorisoi käyttäjän reitin ensisijaiseksi.

Yksittäisen käyttäjän kohdalla mukauttaminen toimii kohtalaisesti. Vakiopaikat tulevat navigaattorillekin tutuiksi, ja reittejä muokataan käytön mukaan.

Muilta käyttäjiltä kerätyn datan vaikutusta sen sijaan on vaikea arvioida, ja ylipäätään älypuhelinlinkki jää pitkälti hyödyntämättä – verkosta tuntuu laitteeseen lipuvan lähinnä säätietoja. Maksullisia palveluja on kyllä saatavilla, mutta kun esimerkiksi bensanhintapalvelu on suunnattu koko Länsi-Euroopalle, ei luotto oikein riitä sen kattavuuteen Pohjolan perukoilla. Suomen tapaisessa syrjäisessä maassa Garmin tuskin menettäisi mitään, vaikka palvelut olisivat tarjolla ilmaiseksi.

Kun puhelinlinkitys kuitenkin on saatavilla, Garminin kannattaisi alkaa kehittää sitä. Mikä vielä parempaa, palveluun pitäisi avata sovelluskehitysrajapinta. Suomessakin on tarjolla jos jonkinlaista paikkatietoa, jonka integrointiin Garminilla tuskin on kiinnostusta, mutta josta voisi olla käyttäjille hyötyä. Innokkaiden käyttäjien kehittämät, reaaliaikaisesti päivittyvät karttatasot olisivat jotain, jolla Garmin voisi erottua edukseen ja kerätä hyvää karmaa älypuhelinnavigoinnin puristuksessa.

Navigaattorin jatkeena roikkuva Ecoroute HD kaipaisi myös jonkinlaista idearuisketta. OBD-porttiin liitettävä laite on periaatteessa näppärä kapine erilaisen suorituskykydatan keräämiseen. Käytännössä se kuitenkin jää hyödyttömäksi, sillä karttanäkymässä tuo data puristetaan yhdeksi taloudellisuutta kuvaavaksi pistelukemaksi. Epäselväksi jää, käyttääkö navigaattori Ecoroute HD:n tuottamaa dataa esimerkiksi reitin määrittelyyn. Nykyisellään Ecoroute HD on pitkälti hyödytön lelu, jonka silmiinpistävin ominaisuus on hämmentävän suuri koko.

Garminin kunniaksi on todettava, että navigaattorin ohjelmistoa kehitetään jatkuvasti. Esimerkiksi alkuvaiheessa kiusaa tehneet erilaiset bluetooth-ongelmat ovat päivitysten myötä käytännössä kadonneet. 3490LMT:n reitit ovat pääsääntöisesti selväpäisiä, reititys nopeaa ja äänikomennot helpottavat käyttöä ajaessa. Näyttö on kirkas ja kapasitiivisena se reagoi sormella osoitteluun sukkelasti. Pienistä bugeista huolimatta Garmin 3490LMT on vajaan vuoden kokemuksella oivallinen laite.