2011-02-25

Unohtunut journalismi

Helsingin Sanomat uutisoi tänään, kuinka uusi pakkokeinolaki uhkaa kansalaisten tietoturvaa. Uutisen arvoinen asia, epäilemättä. Mielenkiintoista on kuitenkin, miten aiheeseen on päädytty.

Hallituksen esitykset ovat luonnollisesti verkossa luettavana, mutta ankea tekstimassa saa epäilemään, että kyse ei taida kuitenkaan olla tutkivasta journalismista. Kuin sattuman kaupalla on nimittäin päässyt käymään niin, että Helsingin Sanomissakin siteerattu Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto julkaisi alkuviikosta puolueensa kannanoton kyseisiin hallituksen esityksiin.

En epäile hetkeäkään, etteikö Palmulehto olisi fiksu mies ja hänen huolensa aiheellinen. Vaan missä vaiheessa pääsi käymään niin, että lehtijuttuja tehdään satunnaisen puolueen edustajan sanomisien perusteella? Missä piilevät asiantuntijalausunnot? Esimerkiksi lakivaliokunta on päätynyt kuulemaan kokonaista nippua eri tahoja – ehkä uutiseenkin olisi voinut sovittaa pari katsantokantaa.

Helsingin Sanomat – tai tarkemmin STT – ei tokikaan ole asialla yksin. Uusi Suomi julkaisi oman pläjäyksensä jo muutama päivä sitten, sekin ilmeisesti puhtaasti Palmulehdon aktiivisuuden ansioista.

Näin nettiaikakaudella kiire ja laiskuus tuntuvat entistä useammin menevän journalististen intohimojen edelle. MTV3 julkaisi Kari Tapion kuolemasta uutisen, jonka sisältö oli kopioitu sanasta sanaan Wikipediasta. Tällä kertaa touhu oli sentään niin räikeää, että myös Julkisen sanan neuvosto tarttui asiaan. Itse valittelin pari vuotta sitten verkkouutisointiin ilmaantunutta tapaa korjailla uutisia julkaisun jälkeen. Nyt ilmiöstä on tullut niin jokapäiväinen, että uutisten kommentointimahdollisuus tuntuu lähinnä kiusanteolta; miksi edes kommentoida, kun toimittaja voi koska tahansa vetää kirjoitukselta maton alta muokkaamalla alkuperäistä uutista.

HS:n Kuukausiliitteen Unto Hämäläinen pohti taannoin oivassa kolumnissaaan, miten Wikileaks vaikuttaa journalismiin. Hämäläisen vertaus Miedosta ja piristeistä on erinomainen, mutta valitettavasti Mietoon rinnastettavat toimittajat tuntuvat nykyään olevan harvassa. Verkkotoimitusten taso tuntuu olevan lähempänä kunnanmestaruuskisojen karsintoja.

Ei kommentteja: