2008-09-29

Promilleja nolla

Viime aikoina on kovasti ehdoteltu nuorten rattijuopumusrajan pudottamista 0,2 promilleen. Perusteet ovat tavallaan loogiset: nuorella kuljettajalla ajotaito ei ole painunut selkäytimeen, joten pienempikin alkoholimäärä häiritsee motoriikkaa.

Voi kuitenkin miettiä, millaisen viestin promillerajan pudottaminen nuorille välittää. "Ajelepa selvin päin pari vuotta, pienen harjoittelun jälkeen on ihan sopivaa suhata ympyrää pienessä etukumarassa." Kuulostaa juuri siltä asennekasvatukselta, mitä kasvavan alkoholinkulutuksen maassa tarvitaankin.

Huomattavasti selkeämpää olisi pudottaa promillerajaa kaikilta. Tokihan joidenkin elimistö muodostaa spontaanisti alkoholia, ja jotkut juovat kefiiriä ammatikseen, mutta todellista syytä lievässä hiprakassa ajeluun ei ole. Kyse on vain kännin optimoinnista   kuinka pitkään uskaltaa tinata, jotta vielä uskaltaa mennä autolla töihin maanantaiaamuna.

Jos tahdonvoima ei riitä olemaan ilman sitä yhtä, kun on liikkeellä autolla, todellinen ongelma on jossain ihan muualla kuin promillerajassa. Loppujen lopuksi sääntö on kuitenkin hyvin yksinkertainen. Jos otat, et aja. Jos olet epävarma, et aja. Jos sen takia jää menot menemättä, katso peiliin ja muista ensi kerralla. Mutta älä aja.

2008-09-10

Ruma sana niin kuin se on

Maanantainsessa Aamulehdessä Maila-Katriina Tuominen osoittelee rasisti-sormikkaalla rotu-sanan käyttäjiä. Tuomisen mukaan käsite on antropologien hylkäämä, ja ihmisten jakaminen rotuihin paljastaa ihmisen rasistiset taipumukset.

Tuomisen kirjoitus on saanut kipinänsä muun muassa Yhdysvaltain vaaleja, äärioikeistolaista musiikkia ja urheilua koskevista kirjoituksista, joissa on vilissyt mainintoja rodusta.

Mielenkiintoista on, että kaikesta päätellen yhdessäkään kirjoituksessa ei viitata rotuihin negatiivisessa mielessä, vaan sitä käytetään yleiskäsitteenä. Kolumnistin mielestä tämä kuitenkin paljastaa suomalaisen yhteiskunnan yleisen rasismin.

Poliisin tiedotetta penkoessaan Tuominen moittii sanamuotoa, jossa kerrotaan, kuinka kappaleissa uhataan, panetellaan ja solvataan rodullisia ja uskonnollisia ryhmiä. Seuraava osoite kiukulle lieneekin lainsäätäjä:

Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (RL 11. §10)

Odotan jännityksellä lakiehdotusta, jossa tuosta kansanryhmää vastaan kiihottamisen pykälästä poistetaan maininta rodusta. Samalla siitä voidaan poistaa muutkin sisällöltään epäselvät ja piilomerkitykselliset sanat, kuten kansallinen, etninen ja uskonnollinen.

Itseäni kiinnostaa lähinnä, mikä saa aikaiseksi moisen reaktion yksittäisen käsitteen käyttäjiä kohtaan. Tuominen on väärässä siinä, että käsite olisi haudattu   rodusta käydään edelleen tieteellistäkin keskustelua. Jo pelkästään käsitteen sisällöstä väännetään kättä, saati sitten sen kelvollisuudesta ihmisiä luokiteltaessa. Ravihevosista Tuominen sallii rotupuheet, mutta ei tarkemmin määrittele, mikä täsmälleen erottaa tässä yhteydessä ihmisen hevosesta.

Rotu ei tosiaan ole niitä selkeimpiä käsitteitä, ja sen välttäminen siinä mielessä on vallan paikallaan. Kategorinen sanan kieltäminen kuitenkin haiskahtaa lähinnä poliittiselta korrektiudelta. Tosiasia on, että ihmisillä on geneettisiä piirteitä, jotka ovat huomattavasti yleisempiä tietyillä alueilla, kansoilla ja ryhmillä. Vaikka kyseessä ei ehkä ole perinteinen biologinen rotu, koko käsitteen poispyyhkiminen kuulostaa ylireagoinnilta.

Vaan onhan tuota nähty ennenkin. Näin palohenkilöiden aikakaudella tahtoo saada jo ahdasmielisen leiman otsaansa, jos erehtyy puhumaan sukupuolista. Kun meissä kaikissa asuu pieni bi, on aika kerettiläistä havaita, että kaikesta huolimatta aika tarkkaan puolet kansasta voi synnyttää ja se toinen puoli harrastaa taskubiljardia.

2008-09-04

Ei eläville linkeille

Viime aikoina on yhä useammin ottanut otsalohkoon uutissivustoilla yleistynyt tapa päivittää uutisia osoitteen säilyessä samana. Surullista on, että isot ja vakiintuneet sanomalehdet, Helsingin Sanomat mukaan lukien, harrastavat tätä jatkuvasti. Viimeksi tänään Aamulehden rss-syöte tiesi kertoa, kuinka Google asettaa uuden nettiselaimensa käyttäjille erikoisia ehtoja. Uutista tosin oli muokattu huolella, ja jopa otsikko oli päivittynyt muotoon "Google luopui selaimensa erikoisista käyttöehdoista".

Netti tarjoaa toki oivallisen mahdollisuuden olla ajan hermolla, päivittää uutisia lisääntyvän tiedon perusteella ja korjata mahdollisia virheitä. Vaan onko se aivan journalistisen etiikan mukaista? Onko se tarkoituksenmukaista? Ja onko se edes järkevää?

Tosiasia on, että yksikään kustantaja ei tule pärjäämään blogaajille tiedonvälityksen nopeudessa, ei ainakaan niin kauan, kun julkaisijan vastuusta ja journalistin etiikasta on edes rippeet jäljellä. Blogaajalla kun on se etu puolellaan, että hänen ei tarvitse edes teeskennellä levittävänsä totuudenmukaista tietoa.

Loppujen lopuksi nykyisten kustantajien todellinen valtti myös verkossa on toimittajien ammattitaito ja sen avulla saavutettu maine. Useimmilla päivälehdillä tämä tarkoittaa ainakin jonkinlaista mielikuvaa luotettavuudesta. Kuinka luotettavan kuvan sivusto antaa siinä vaiheessa, kun uutislinkkiä jakaessaan ei voi tietää, mitä linkin takaa tunnin päästä löytyy?

Koskakohan joku ymmärtää, että laatu ja luotettavuus ovat myyntivaltteja verkossa siinä missä paperillakin. Jos uutisessa on virhe, kirjoittakaa uusi uutinen ja linkittäkää samanaiheiset uutiset keskenään — jos verkkolehdellä ei muuta etua olisikaan, niin tila siitä ei ainakaan lopu.